Noniin, on sunnuntai, kello on 07:43, ja minä VIHDOINKIN ryhdistäydyn ja teen tämän osan.

Here we go.

//Edit, aloitin osan kirjoittamisen joskus 12.2.12, jotenöö. Noh, pikkuväli ollut siinä mutta lukemaan->


Kasperi oli mennyt sisälle ja Hellä töihin. Nyt Kasperi kannatteli kätösissään lihavaa tyttökissaa, joka oli kahden pienen poikasen äiti, kuten Kasperikin oli kahden pienen poikasen mushtaash.

Kummallakin oli sekä tyttö, että poika - poikaset. Kummankin piti myös päättää, että kumpi poikasista lähtee kumpi jää. 

Kasperilla ei niinkään ollut kiire, mutta Aliisan lapset, Poju sekä Typy olivat parin päivän kuluttua jo aikuisia. Alkoi tulla ahdasta, ja pitihän uusiakin teettää!


Kasperi kävi ulkona poimimassa ruusuja naapurin puskasta, toivottavasti se kiikaripelle ei ottanut pahakseen... Mutta ruusut olivat tiettyä käyttötarkoitusta varten, hellä kimppu Hellälle osoittakoon rakkautta.


Muistakaamme vielä perheen esikoinen, poika, jätkä, jäbä, äijä, ukko, määän, eiku Rami.

Siitä ei oo vielä tarpeeks kerrottu, niin katsotaanpa, miten pojan aamu meni.


Ensimmäisenä hän astui ulos vessasta ja ryntäsi salaatin kimppuun. Poika oli katsonut isältään mallia, kuinka syödä kunnolla salaattia. - Tai mitä ruokaa tahansa.


Sitten hän meni ja kaappasi Typyn kätösiinsä.

- Onpa pikkunen kissa! Mä en ees muistanu, että meillä oli näitä pikkusiakin! Rami puheli itsekseen innoissaan. Isäänsä tullut.


- Shh, nyt kuvitellaan että sä olet meidän luokan Emma, joten tuuhan tänne, Rami kuiskasi ja antoi Typy-kissalle pusun nenänpäähän.
- Mitä sä oikein teet, Ranskis? Kasperi kysyi kävellessään ohi. - Ja kuka on Emma? 
- Se on yks pelle, se tota... öö..
- AINIIN! Luulin että se oli se uni, jossa lähetin sinut sirkuskouluun, mutta hyvä, yksi huoli vähemmän, Kasperi huudahti iloisena ja jatkoi matkaansa.


- Muuvs laik jägger! Kasperi hoilasi peilille pohtien, oliko biisi ruotsinkielinen.

 ^en edes muokannut Kasperia, vaikka aikomus oli muokata tuo perushiustyyli, mutta kävi ilmi, ettei mikään muu kampaus käynyt meidän kantaisällemme...


Pian Kasperi oli keittiössä poikansa luona, joka oli juuri vetänyt pari annosta salaattia ja nyt lisäksi muroja naamaansa. Pojat söivät aluksi aivan hiljaa, kunnes Rami alkoi purra murokulhoaan.


- Poikaseni, Kasperi aloitti, ja Ramin ilme kirkastui heti. Hän laski murokulhon takaisin pöydälle. Kasperi asetti kätensä poikansa olalle.
- Niin isi? 
- Näillä mailla mut tunnetaan Mushtaashina. Mutta kai tuo ii äs iikin käy.
- Okei.
- Mutta, poikaseni.
- Niin Mushtaash?
- Sanon tämän vain kerran, joten kuuntele tarkkaan.
- Okei!
- Kokemuksesta päätellen... Murokulhojen narskuttelu ei ole niinkään hyvä asia. Olen siis itse kokenut ja arvaa vain, ei siinä muuten mitään huonoa ole, mutta se maistuu pahalle!
- Tosissaanko?
- Jep, poikani, ei kannata... 
- Hyvä neuvo faija, kiitti hei.
- Mushtaash, Kasperi korjasi.


- KUULITKO SÄ TON?! Ranskis huudahti yhtäkkiä. Hänen lusikkansa putosi lattialle alta aika yksikön. 
- Kyllä vain kuulin! Yh, tuo hullu mammakissa pieraisi meidän ruokailevien neniemme edessä! Kasperi kiljahti heilutellen kättään naamansa edessä.
- Ei, en mä sitä tarkoittanut, Rami huudahti turhautuneena ja hypähti pois penkiltä.


Rami oli siis kuullut äitinsä tulevan kotiin töistä. Rankka päivä ilmeestä päätellen.


- Äitii! Rami huusi innoisssaan hyppelehtiessään ulospäin.
- Ite asiassa, Ranskis, tää mammakissa on täällä, Kasperi huomautti kummastuneena.


Aaaaww♥ 


No aaw♥ tällekki::)

Kasperi kun ei saanut Hellän hellää halia, niin tyytyi hän haliskelemaan Herraa, joka hätäisenä upotti kyntensä hänen olkapäähänsä..


Kun Hellä oli saanut riisuttua tyhmät poliisivaatteensa ja heitettyä ne pihamaalle, hän käppäili sisäänpäin ja käski Ramin siivota kissojen likainen ulkotalo. (onko ulkotalo edes sana:D)


Noin tunnin kuluttua Rami palasi sisälle ja yllätti vanhempansa halimassa keittiössä.

- Yäk, hän tokaisi ja jatkoi matkaansa kylpyhuonetta kohti.

......

Seuraavana päivänä:


Hellä oli juossut yläkerran kylppäriin. Hänellä oli aivan sairaan huono olo. 

- Taidan olla kipeä, Hellä totesi, vaikka ilmiselväähän se oli! 


Kaikesta huolimatta oli pakko pukea, siistiytyä ja viedä nuorimmainen kakun luokse. Oli nimittäin se suuri päivä, kun lapsonen täyttää... neljä? :''D not, kouluikäinenhän tuo tyttö alkaa pikkuhiljaa olla.


- Noniin, Ansa, eli minä en nyt heitä sinua ilmaan, vaan puhalletaan ja mä jätän sut maahan. Sitte susta tulee isompi tyttö♥, Hellä selitteli iloiselle tyttärelleen.


Ansan kuvakulma vaihtui silmänräpäyksessä. Nyt hän näki pöytätasojen päälle helposti ilman muiden ihmisten apua. Ansa katsoi hurraavaa perhettään hetken ja juoksi kylpyhuoneeseen.


- Mikä tää kakkupaita on? Mun synttäripaita? Vaau. Mut nää mun hiukset, mun on tehtävä jotain, Ansa puheli itsekseen.


Ansa suoristi hiuksensa jotka olivat kasvaneet vähän lisää. Lopulta sotkuiset hiukset hän laittoi letille, kun ei muutakaan keksinyt.


Ilkeäkin kun tyttö luonteeltaan hieman taisi olla, hän varasti äidiltään mustan silmienrajauskynän, huulikiillon ja puuterin. Nopeasti meikattuaan oli aika käydä ensimmäistä kertaa elämässään ulkona.


Ulkona oli joku harvinaisen ruma tyttö, jota Ansa kätteli.

- Moroojenss, tyttö kiljahti.
- M-moi, Ansa sanoi hämillään ja ujona. 
- Minäää ooon äettini mukkaan Koroova Puusti, tyttö sanoi ja nauroi räkäisesti perään.
- Täh? Ansa kysyi ihmeissään kallistaen päätään.
- Minuu nimi, ku äetein ol Puustine, ni mie oon Koroona Puustine, mutta hee ee kae ny sillee, ku mie halluun nimmein olovan Koroova Puusti, tyttö selitteli sekalaisella murteellaan.
- Tuota? Ansa sanoi kysyvästi kallistaen päätään vieläkin enemmän.


- Ossaakko sieeä leekkiä? Koronaksi esittäytynyt kysyi.
- Ohooi kyllä vaan, korvapuusti, mua on leikittäny mun lastenhoitajani! Ansa sanoi ylpeästi potkien ilmaa.
- Ae minu isoäet Lemmikki? Se o kaanis naene, jos sinu velejes ottaes sen. Tae no, mieeäki on vappaa, että vappaasti voit kertoo että periijäehokas tulloo miusta, ku ossaaan hamettakkii tällee kaaniisti pittää, Korona selitteli.
- Perijä? MINUSTA TULEE PERIJÄ! Ansa sanoi vihaisena ja oli ampuvinaan Koronaa kädellänsä. 
- ÄÄH! Hullu tyttö, mikää sinu nimiki ol, ni minä pääsen kertommaan äetillein!? Korona kysyi säikähtäen, käsiään suojanaan pitäen.
- Olen Ansa, Ansa Jaantila. Totu siihen nimeen, KOSKA TULET KUULEMAAN MINUSTA VIELÄ PALJON, Mwahhhahahahaa! Ansa kiljaisi innokkaana ja Korona pinkaisi pakoon.


Sisällä taas kaikki muut olivat juuri maistaneet Ansan kakkua.

- Hyvää oli juu, Kasperi sanoi haastateltavaisesti Ramin suuntaan.
- Iskä, mitä sä teet?
- Mushtaaash! Kasperi korjasi. 
- Hmh, no ihansama, Rami sanoi turhautuneena.


Yhtäkkiä siinä keittiön lattialla oli pari rikkinäistä lautasta, jotka Hellä oli pudottanut siihen juostessaaan vessaan oksentamaan. Hän todellakin taisi olla mahataudissa. 


Kilttinä miehenä Kasperi teki tietä tyttärelleen ja alkoi itse siivota rikkinäiset astiat lattialta. Ramia ilmeestä päätellen vieläkin ärsytti iskän toiminta, kun ei kertonut mitä teki äsken.


Tässä välissä, KATSOKAA TÄTÄ KAUNEUTTA. Ansan ikioma pinkki huone - tottakai♥ :'D Ihana.


Hetken kuluttua Kasperi oli liittynyt seuraan takaisin ja Ansa selitti korvapuusti-tytöstä. 

- Ja sitte sillä oli semmone ihana pinkki paita, mut se oli ihan kauhee sen päällä. Ois pitäny vaa riuhtasta se sen päältä ku ei se sille ees sopinu tai mitään! hän selitti diivamaisesti ja Jaantilan pojat kuuntelivat.


- Nii, ja Rami arvaa mitä! Ansa sanoi juoruilevaisesti.
- No? Rami sanoi kiinnostuneena.
- Se on myös ihastunut suhun! Ansa purskahti kikattamaan.
- Mitä? Eikä! Rami kiisti.
- On, on, se selitteli mulle jotain!


Sillä välin heidän pihallaan riehui kaksi täysin samannäköistä koiraa. Kaksoset:3


Kun Ansa oli syönyt tarpeeksi kakkua, lähti Hellä esittelemään hänelle uutta huonetta. 

- Kiitti äiti, se on ihana, Ansa sanoi ja halasi äitiään.
- Varovasti, mä olen vähän kipeä... Hellä selitti hiljaa.


- Ai liittyykö siihen kipeyteen äkkinäinen pyöristyminen? Turvotusta? Ansa kysyi uteliaana ja osoitti äitinsä mahaa. 
- Mitä? Voi ei! Hellä parkaisi kun älysi, mistä oli kyse. 


- Mitä nyt? Ansa kysyi ihmeissään.
- Ei mitään, minä vain... minun täytyy nyt mennä, Hellä sanoi ja juoksi pois Ansan huoneesta.


Ulkona oli toisenlainen tunnelma. Tsekkaa ilme^


Jaantilan pojat leikkivät ihan pikkuisen. :D

...

Myöhemmin illalla:


- Äiti, miksi sä olet vaihtanut vaatteita? Ansa kysyi.
- No tuota. Tyttöseni, olet ensimmäinen jolle nyt olen kertonut, mutta, kultaseni, olen raskaana, Hellä selitti.
Ansa katsoi häntä hölmistyneenä. Hän ei tiennyt vielä mitä moinen tarkoitti.
- Tuota siis?
- Niin siis, odotan lasta, mahassani. Saatte pikkuveljen tai pikkusiskon, Hellä selitti tarkemmin.
- Ahaaa, joooo, Ansa naurahti.


Pojatkin olivat tulleet sisälle ja Rami alkoi heti pelaamaan pelikonsolillaan. Kasperi taas silitteli Aliisaa. 



- Sinulla oli jotain asiaa? Kasperi kysyi Hellältä. 
- Jep. Meinaan, sattui vahinko... Hellä aloitti.
- RIKOIT MEIÄN PELIKONSOLIN?! KUINKA SAATOIT MÄ NIIIIIIIIN EROAN SI...! Kasperi huusi, kunnes Hellä keskeytti hänet.
- Toivon todella että olit sanomassa "eroan siitä ihmeellisestä kissaklubista"... MUTTA, Kasperi, kuuntele nyt! Olen taas raskaana.
- Nytkö tulee pizza, hä?


Pitkään Hellä joutui selittelemään Kasperille mitä oli tapahtunut. 




Koko talon väki ryhtyivät aikaisin tasan kello 21 nukkumaan. 



- AAMUHALIIII! Ansa huusi pirteästi, kunhan oli herännyt ja pukenut ylleen.
- HYI YÄK MITÄ SÄ TEET TYTTÖBAKTEEREJA! Rami kiljui kuin hullu kana. 


Sitten lapset kokoontuivat isänsä luokse aamupalalle. Kasperi selitti viisaita ja jännittäviä juttuja. Tai siis, ainakin sellaisia juttuja, joita itse piti viisaina ja jännittävinä, kuten...

- LAPSET! Hupsu kone, eikun... no kuitenkin, te opitte siitä sitten isompina.


Hellä liittyi seuraan. Vanhemmat olivat puolialasti siis. 

- Kasperi, hys, hys, he ovat liian nuoria kuulemaan tuollaisista, Hellä hyssytteli. 


- Okei joo, no mä lähden, moikkavaan, Ansa huikkasi ja lähti nopeasti kävelemään ovea kohti.
- HEI ANSAA, OOTA MUA IDIOOTTI! Rami huusi ja kompuroi perässä.


Ansan ensimmäinen koulupäivä. Tyttö hyppeli ylpeänä ennen isoveljeään koulubussiin ja oli, kuin olisi käynyt koulussa joskus aiemminkin. 

- Hei come on, Ansa, et sä voi mennä ennen mua! Rami ulvoi siskolleen, mutta sepä oli jo löytänyt HETI uusia kavereita, joiden kanssa meni istumaan.


Kasperi tepasteli vakavana lastensa perässä, oli se löytänyt vaatteitakin päälle hyvin nopeassa ajassa. Töihin vain oli mentävä!


Hellän oli raskauden takia jäätävä kotiin, joten hän teki tuttavuutta naapuriinsa. Okei, hän tunsi jo naapurin hyvin, koska he olivat koulussa olleet hyviä ystäviä. Hetken Hellä sekä kyseinen naishenkilö keskustelivat elämistään ja kohta tyyppi jatkoi matkaansa. Ottaen sanomalehden mukaansa. 




Kissanpennut kasvoivat! Ja näyttävät AIVAN samoilta. 

Eli... kumpi pidetään, kumpi heivataan, vai pidetäänkö kummatkin?:)


Lopulta oli lasten aika tulla koulusta, ja seuraavassa osassa näette, kuinka koulussa kävi;)

 

 

 

 

 

 

 

 

SE OLI SIINÄ. Jaantiloiden seitsemäs osa, ilmestymisessä kesti noin tasan kaksi kuukautta!

Koska olin tauolla, koska entiiä, jostain syystä ei ollut ideaa ja jaksamista kirjotella. Nyt mulle tuli taas simsinnostus ja who knows, kasiosa saattaa tulla nopeemmin:) ! 

 

Kannustakaa mua, pliis!:D

 

Sori, lopusta huumori loppuu koska oli tönkkö olo, mutta innosti silti kirjottaa, ja tota äh. Okei admit it, tää on surkea jakso, koska, noh, niin!

 

NONIIN

äkkiä vielä loppukysymykset:

 

1. Kumpi kissoista, kummatkin, vai ei kumpaakaan?

2. Mitä odotat osasta kahdeksan?

3. öääm, selitä jotain kivaa mulle:') esim. uusista osista tai miten päivä on menny:) TAI MITÄ SYÖT. Tai jotain. IHANMITÄVAAN:D

 

moimoi

-Kekku