Vaihdettuaan työasunsa arkiasuun Kasperi liittyi Hellän ja Pizzan seuraan ylimpään kerrokseen.
- Kasperi, minä olen niin onnellinen! Hellä kiljaisi hymyillen.
- MINÄKIN! Kasperi kiljahti matkien Hellän puhetyyliä.
- Shh, hän nukkuu! Hellä sanoi toruvalla äänen sävyllä. Vastaukseksi Kasperi hymyili typerästi ja suuteli Hellää.
Toisessa huoneessa tapahtui kummia. Kun Kasperi oli päässyt sisälle, ovi oli jäänyt huonosti kiinni ja lastenhoitaja oli livahtanut sisälle.
- Kello on jo palaajon! Siu pittäis nukkua nuor neet! Etsie muute viksuks kasva! Lastenhoitaja sanoi kummallisella murteella Ansalle. Tietenkään nuorekas Ansa ei ymmärtänyt murretta ja luuli lastenhoitajaa ulkomaalaiseksi.
- ISKÄÄ! Ansa kiljui diivamaisesti ja siirtyi itse kauemmas.
- No mitä Ansa? Kasperi kysyi juosten rappuset alemmas keskikerrokseen.
- No mutta hyvvee ilitoo! Mie oon tullunna lastenhoetajaks, ku kuulin, että tiällä on uus lapsukaene, lastenhoitaja selitti ja puristi Kasperin kättä.
- Muttatuota, kello on kyllä aika paljon ja me ollaan menossa nukkumaan, Kasperi yritti selittää.
- Mutta kun lapsukaene! Lastenhoitaja intti vastaan.
Kymmenisen minuutin väittelyn kuluttua Kasperi talutti vanhan naisen ovelle ja käski tulla mieluumin päiväsaikaan.
- Iskä! Miks toi ulkomaalaisnaine puhu noi hassusti? Mä en niinku ymmärtäny mitää, ja tiiäksä, mä en tommosii ärsyttävii akkoi haluu meiä taloon enää niinku ikinä. Ja sillee niinku, Ansa selitti yhä diivamaisella äänellä samalla poseeraten.
- Tuota... Kuules, Hamppis, sinä tykkäsit tuon kaverista, kun olit pieni... Kasperi huomautti saaden Ansan vain pyörittelemään silmiään hölmistyneenä. - Ja minua nyt väsyttää sen verran, että hyvää yötä!
Seuraavana aamuna:
- Noniin, Pizza, vaihdetaanpa vaipat! Hellä sanoi hymyillen Pizzalle.
Lasten mentyä kouluun ja Kasperin mentyä töihin, Hellä jäi yksin juuri eilen syntyneen vauvansa kanssa. Raskautensa hän ei ollut käynyt töissä pitkiin aikoihin, eikä aikonut kyllä nytkään mennä. Hän oli niin väsynyt, ja jonkunhan piti lasta hoitaa!
Hellä päätyi siis soittamaan töihin, valehdellen että oli huonovointinen, vaikka hän oli iloisemmalla ja pirteämmällä tuulella, kuin aikoihin!
Vaihdettuaan arkiasuun Hellä meni kylvettämään Pizzaa.
- Mikä nimi me sulle keksittäis, poikani? Hellä kysyi lässyttäen. Samassa Hellä katsahti peiliin.
Kahden tunnin kuluttua:
Hellä oli päättänyt värjätä hiuksensa. Nyt hän näytti paljon nuoremmalta.
Hän oli myös keksinyt pojalle nimen. Se olisi Petteri.
Aika oli mennyt todella nopeasti, ja pian lapset tulivatkin jo koulusta. Ansa oli kutsunut mukanaan jonkun pojan.
Kuitenkin poika oli vain joku tylsä matikkanero, josta Ansa ei ollut aidosti kiinnostunut. Mutta koska poika oli rikas, Ansa päätti esittää kiinnostunutta ja ymmärtäväistä.
Vihdoin, kun Ansa sai pojan hiljenemään, Hellä tuli ulos.
- Katsos, heei! Hellä tervehti äitimäisesti. - Rami kertoikin, että jäitte ulos! Kukas sinä olet?
- ÄITI! Se on mun poikaystävä! Nyt, JÄTÄ MEIDÄT RAUHAAN VANHUS!! Ansa karjui äidilleen ilkeästi. Poika oli vain hiljaa. Kuultuaan sanan poikaystävä, Hellä ajatteli heti, että tottakai tuo oli Ansan ensirakkaus, ja tottakai he menisivät kihloihin, sitä myötä naimisiin ja tottakai he hankkisivat lapsia ja olisivat onnellisia!
- Tuota, tulkaa toki sisälle, Hellä sanoi hellän kohteliaasti ja hymyillen.
Sisälle he menivätkin, mutta kun poika huomasi Jaantiloiden uuden pelikonsolin hän halusi pelata sillä simssiä.
-Vau mikä grafiikka! poika kehui. Ansa ei vastannut mitään vaan esitti osaavansa pelata.
- Toi on kyllä mun peli... Rami sanoi itsekseen katkerana katsoen, kun tuntematon poika hakkasi konsolin ohjainta.
Seuraavana aamuna:
Oli kahden lapsen synttärit. Petteri ja Rami. Perheen pikkupoikien synttärit. Samana päivänä.
Ja niin veljekset kasvoivat täysin samaan aikaan seuraavaan ikävaiheeseen.
Ramista tuli hyvännäköinen ja suloinen nuori mies, joka ehdottomasti tarvitsi HIEMAN muutosta, sillä koulukin alkaisi kohta, eikä sinne voinut mennä 8-vuotiaan tyylisenä!
Ensin Rami puki uudet vaatteet ylleen ja juoksi kylppärin peilin eteen. Ylä-aste tarkoittaisi myös ulkonäön tarkkailua.
Sen kummemmin Rami ei sittenkään jaksanut laittautua, tai muuttaa hiustyyliään. Kai nämä vaatteet riittäisi tyyli edustamiseen. Siispä hän tyytyi Typy-kissan halailuun.
Ja äiti antoi synttärihalin. Eli paljon haleja.
Kuitenkin Aaaaw♥ mikä kuva!♥
Kuitenkin, tältä Rami näyttää. Hyvännäköinen, sanon minä!
Ja nuo silmät, tui♥
Kello oli 8:04, kun koulubussi saapui pihalle ja oli aika mennä kouluun. Ramia jännitti, mitä kaikki ajattelisivat hänen uudesta lookistaan.
Unohdin aivan! Petterikin oli kasvanut, mutta hiukset eivät. Mielestäni hän on aivan hupsun näköinen pikkupoika! :D mutta söpö.
Kuitenkin Petteri oli siinä iässä, että oli hänen aikansa opetella puhumaan, kävelemään ja potalle.
Hellän oli siis tehtävä paljon Mahti-Maitoa sitä varten.
Useiden tuntien kuluttua:
Rami tuli nyt koulusta ennen Ansaa. Hän ei kuitenkaan kauan ehtinyt olla koulussa, sillä hän oli hankkinut töitä musiikkialalta, jotta saisi hieman ylimääräistä rahaa itselleen.
Juuri ja juuri Rami ehti tehdä läksyt, kun työkyyti jo tööttäsi pihalla.
Katso Rami! Hyvännäköinen nainen auton vieressä!
- Hei Rami, säki oot nyt niinku kasvanu... Oisitko sä voinu vaikka hengata joku päivä? tyttö kysyi laihistellen ja kummasti poseeraten.
- Sori, mä en oo kiinnostunu tytöistä... ja mulla on nyt töitä, Rami sanoi suoranaisesti ja paiskasi oven kiinni tytön nenän edestä.
Sillävälin Petteri sanoi ensimmäisen sanansa samalla, kun Hellä opetti häntä puhumaan.
Hieman myöhemmin Ansaltakin loppui koulu, mutta tälläkertaa hänen mukanaan ei tullut ketään.
Ansa vei läksyvihkonsa entisen päälle olohuoneen lattialle. Ei tyttöä edelleen kiinnostanut opiskelu. Hän läksyjen sijaan meni vain läppärille johonkin nettiyhteisöön.
Ansa huomasi, että hänellä oli yksin todella tylsää, mutta eihän hän yksin ollut. Yläkerrassa oli äiti ja pikkuveli ja samassa huoneessa hänen kanssaan oli 4 kissaa. Siispä hän päätyi halimaan Aliisa-kissaa.
Kuitenkin kissojen haliminen ja silittely kävi tylsäksi. Ansa luovutti ja soitti jollekin.
Tämä 'joku' tuli käymään. Se oli se sama poika, joka oli eilenkin ollut heillä.
Ilman mitään sanomatta, poika käveli suoraan sisälle. Aivan hiljaa Ansa seurasi häntä uteliaana.
- Mä vähän pelaan, poika vaan sanoi. Ansan mielestä pojan käytös oli törkeää, mutta olihan tuo luvannut hänelle niin paljon kaikkea, niin mitäpä siitä, jos se pelaisi. Kuitenkin Ansaa pelotti, jos poika rikkoisi Ramin pelin.
- Noh... pelataan sitten, Ansa sanoi vaisusti. Hän ei edelleen osannut pelata, eikä häntä pahemmin kiinnostanut pelaaminen.
Samaan aikaan ulkona oli poliisiauto, josta ulos tuli Kasperi sekä Rami.
Ei, ei, mitään vakavaa ei ollut tapahtunut! Vain Kasperi työmatkallaan oli hakenut Raminkin töistä.
- Hei iskä... voinks mä lähtee tänäiltana kaupungille? Pliispliispliis! Rami pyysi.
- Mikäs siinä, Kasperi sanoi. Rami oli innoissaan luvanmyönnöstä.
Sisällä Ansa oli jo luovuttanut.
- Mä voin kattoo kun sä pelaat... Ansa sanoi.
- Ookoo, poika sanoi kieliposkessa ja silmät television ruutuun liimattuina.
- Tai... tehtäiskö jotain muuta? Ansa kysyi varovaisesti. - Jessika sano, että ne aina pussailee sen poikaystävän kanssa.
Illalla:
Koska Rami oli saanut luvan, hän lähti illalla kaupunkiin.
Kasperi ei kuitenkaan ollut kertonut minne hän menee. Toisaalta, jos iskä olisi tiennyt paikasta, ei hän olisi Ramia sinne päästänyt.
Rami kävi myös kaupassa ostelemassa kaikkea juuri ansaitsemillaan rahoilla. Oli sitä kaikkea turhaa krääsää ostettava, koska kerrankin pääsi kaupungille ja oli omaa rahaa!
Salama iski Jaantiloiden pihapuuhun.
Huomatkaa Typy seuraamassa palomiesnaisen sammutuspuuhia.
Seuraavana aamuna:
Aamulla Ansa oli ihan hiljainen ja outo. Normaalisti puolikahdeksan aikaan hän olisi jo pukenut ja meikannut ja diivamaisesti valittamassa jostain. Nyt hän oli vain hiljaa ja, noh, hiljaa.
Iltapäivällä:
Tälläkertaa Ansa toi eripojan koulusta mukanaan.
Taas Hellä sattui paikalle, kun Ansa oli juttelemassa pojalle.
Kuitenkin, tämä poika tykkäsi enemmän halailla, kuin jutella.
- Ansa? Hellä sanoi kysyvästi ja ihmeissään. Hän ei ollut huomannut, että Ansa olisi tuonut vieraan.
Äkkiä Ansa hätäisesti irroittautui pojan syleilystä.
- Kukas sinä olet? Hellä kysyi hieman tylyyn äänensävyyn pojalta.
- Mä olen Ansan poikastävä, se varmaan onkin kertonut jo musta, poika selitti innoissaan.
- JA MINÄHÄN EN KUUNTELE TÄTÄ SOOPAA! Hellä huudahti ylidramaattisesti kädet korvillaan.
- Ansa, etkö sä sanonu, että sun äiti hyväksyy poikaystävän...? poika kysyi kuiskaten Ansalta.
- Ansa! Tahdon jutella, Hellä sanoi hampaita yhteen purren.
- No?!
- Mitäs peliä tää tämmönen on? Kyllä mä poikaystävän hyväksyn, mutta että kaksi? Hellä kysyi kireästi kuiskaten, ettei poika kuulisi. Juttelimme tästä jo aiemmin, yksi kerrallaan!
- Joojoo, äiti!
Tämä poikakin oli huomannut pelikonsolin ja pian Ansakin liittyi hänen seuraansa pelaamaan. Hellä huokaisi. Voikun Ansa oppisi!
Juuri, kun hän oli saanut niin sanottua mielessään, hän vilkaisi pihalle. Siellä oli tuntematon auto, josta tuli joku ulos.
Huomattuaan, että poika oli juuri Ansan ikäinen, Hellä arvasi. Poikaystävä? Nojoo, Ansa sanoi, että niitä on 5, mutta että oikeastikko? Ja hänenhän piti jo erota neljästä!
- No mutta heei, Hellä sanoi tekohymy kasvoillaan.
- Heipä hei, rouva Jaantila, oletan? poika sanoi kohteliaasti brittiaksentillaan ja kätteli Hellää.
- No kyyllä, mutta...
- Olettepa te ihastuttavan näköinen! Mutta en suinkaan tullut teitä varten, vaan ajattelin, josko Ansa olisi tavoiteltavissa?
Ansa oli itsekin huomannut pojan pihalla ja oli itsekin tullu ulos. Apua! Silmät pyöreinä hän katsoi koko ajan enemmän ja enemmän hätääntyneenä.
- No tuota itseasiassa hän... Hellä aloitti.
- Niin, takananne. Kiitoksia kuitenkin, poika sanoi kohteliaasti huomattuaan Ansan.
- Ai.. Hellä sanoi kummastuneena.
- Oih, Ansa! poika sanoi innoissaan. Ansa käveli pojan luokse punastuneena. Hän ei uskaltanut edes vilkaista äitiään, sillä oli niin häpeissään.
- M-m-moih, Ansa sanoi vaisusti. 
Ansa hätääntyi ja alkoi haukkua poikaa. Hän haukkui pojan luonnetta, ulkonäköä, sekä aksenttia. Hellän mielestä pojassa ei ollut mitään moitittavaa.
- Ansa, lopeta! Hellä sanoi. Hän laittoi käden otsalleen pettyneenä. - Ja sinä, nuori herrasmies, sinun on kai aika mennä kotiin.
Poika oli alkanut itkeä ja Ansa juoksi sisälle. Hellän oli soitettava pojan äiti takaisin hakemaan poikansa kotiin, sillä Jaantiloilla ei ollut autoa.
Sisällä tuo toinen poika oli lopettanut pelaamisen.
- Missä sä kävit, kulta? poika sanoi siirappisesti.
- Notota, äh, joku mun eksä, se oli niin epätoivosena tuolla, Ansa valehteli.
- Äh, seuraavan kerran jostulee, ni mä hakkaan sen! poika sanoi ja kumartui suutelemaan Ansaa. Kuitenkaan hän ei ehtinyt toteuttaa suunnitelmaansa, kun ovi kävi ja Hellä tuli.
- Ansa? Eikö tuon pojan olisi jo aika lähteä kotiin myös? Hellä kysyi tiukkana. Se oli lähinnä retorinen kysymys, enemmän käsky.
Kasperi ja Rami tulivat taas samalla kyydillä. Poika oli lähtenyt ja Ansa oli hieman kiukkuisella tuulella. Tottakai Rami meni vähän kiusoittelemaan, josta Ansa suuttui ja juoksi huoneeseensa ovet paukkuen.
Seuraavana aamuna:
Ansa heräsi aikaisin, vaikka olikin lauantai.
Hän meni suoraan kiikkumaan varjoon, koska oli kesä.
Oli normaali lauantai-päivä, ja kaikki vaikutti onnellisemmilta, kai kesän takia?
Illalla Hellä huomasi saaneensa yskän. Rami lohdutti äitiään halilla, sillä heidän suhteensa oli muuttunut hurjasti. He olivat nyt todella läheisiä toisilleen.
Sunnuntai:
- Tänään on mun synttärit! Vihdoinkin! Ansa sanoi ohimennen isoveljelleen.
- Mä tiedän, Rami tuhahti.
Ja niinhän se oli. Ja taas Petterilläkin oli samana päivänä synttärit.
Ansa ei paljon muuttunut, vain hiukset vaihtui ja vaatekaappi lähti uusiksi. Kaunis nuori neito, minä sanoisin!
- Mä ostin sulle lahjanki, Rami sanoi.
- Täh? Sä? Ostit? Lahjan? Mulle? Ansa kysyi ihmeissään.
- Joo, tässä, Rami sanoi ja ojensi valkoisen lahjapaketin siskolleen.
- Tota... kiitos!
Sitten Ansa halasi Ramia. Kai ensimmäistä kertaa? Mutta söpöä♥!
Lahjassa oli sisällä nuortenlehti ja hajuvettä. Ansa liittyi pikkuveljensä seuraan olohuoneeseen lukemaan uutta lehteään. Petteri taas luki jotain tietokirjaa.
Petterin huonetta uudistettiin paljon. Sinne tehtiin ikkunat, tapetit vaihdettiin ja laitettiin kokolattiamatto. Kaikki kalusteetkin uusittiin.
Petteri luki useita tunteja kirjaansa. Mysteeri olikin, kuinka hän oli oppinut itse lukemaan, mutta pikkuvikoja!
Kasperi ja Hellä eivät olleet ehtineet pitää yhteisaikaa pitkään aikaan. Nyt heillä vihdoin oli ylimääräistä aikaa! Joten olihan sitä 'hieman' suukoteltava.
Kun kaikki muut nukkuivat, tapahtui ulkona rakkautta...
Ramikin oli hankkinut poikaystävän!♥
Tietenkään hän ei ollut kertonut kellekään ja tapasi tätä salaa.
Aamulla:
Kerrankin kokoperhe oli taas koolla, syömässä aamupalaa.
- Mä en niinku jaksa odottaa, että kaikki niinku näkee, kui kaunis mä niinku oon! Ansa selitti innoissaan.
- Ja minä pääsen kouluun! Petteri sanoi iloisesti.
- Joo mut mei nyt puhuta susta, okei? okei, Ansa sanoi tylysti ja jatkoi selittämistään.
Rami meinasi nukahtaa siihen istualteen, olihan hän sentään valvonut koko yön. Kukaan ei kuitenkaan huomannut, sillä kaikki kuuntelivat Ansan tylsää teiniselittelyä.
Ensimmäisenä koulubussiin meni nuorin, eli Petteri. Ansa ei ollut enää niin innokas, kun muisti, että pitäisi siellä koulussa myös opiskella, ei vaan näytellä uusia kuteita, hänen sanojensa mukaan.
Jaantilat hankkivat uuden kissan! Niin, ja vain siksi, että kissasuku jatkuisi:')! Kissan nimi on Niisku.
Koulun jälkeen Ansa jatkoi läksypinonsa kasvattelua, mutta vei vihkot huoneeseensa, ettei hänen tarvitsisi kuunnella valitusta. Hän myös hommasi illaksi itselleen treffit jonkun pojan kanssa.
Illalla Ansa sekä Rami menivät limusiineilla treffeille, KUMMATKIN! mutta he menivät tietysti eri limusiineihin.
Ainiin ja tietysti, tältä Petteri nyt näyttää. Hänestä kasvoi suloisempi, mitä hän oli taaperona. Tykkään!
Petterin oli tarkoitus mennä nukkumaan, mutta Typy oli valloittanut hänen sänkynsä. Nukkuminen sai siis jäädä. Petteri ajatteli testata uutta kaukoputkeaan, sillä, eihän hänellä muuta tekemistä ollutkaan.
**********************************'
Siinä oli osa 9!
Nyt saatte olla minusta ylpeitä, sillä vihdoinkin otin itseäni niskasta kiinni ja oikeasti TEIN tämän osan!
Niin ja, jos joku ei vielä älynnyt, Rami on siis homo:3
Ja anteeksi, kun osa oli melko tylsä, ja tässä oli vain vähän tekstiä.. ja saatoin mennä sekaisin joissain nimissä, sillä olen hieman sekaisin:DD
Mutta kysymyksiin!
- Mitäpäs pidät Hellän uudesta hiustenväristä? Rehellisesti!
- Pitäisikö Ansan asettua, ja totella äitiään? ("yksi jätkä kerrallaan")
- Mitä pidät Petterin uudesta huoneesta?
- Keneen lapsista pitäisi nyt jatkossa keskittyä? Vaihtoehdot: Rami, Ansa vai Petteri?
- Mitä toivot seuraavilta osilta?
- Ilmoita nyt uusista osista, uusista legacyistäsi, yms! :----)
- Kerro jotain, IHAN mitävain!
That's it.
Kommentoikaa ja sillee:'D
]]>
