Heiii rakkaat lukijat.

Tyylsäää, jotai alkupuheita? D: sorriiii.

Muttamuttttta mulla on simssi-innostus ja rikoin läppärini, köhköhköhköh, hehee....D:

Joten osaa olen tekemässä hitaalla pöytäkoneella. 

MUTTA se ei oo huono asia, vaikka saattaakin kestää ikuisuus, olen sitäpaitsi nyt päättänyt, että Jaantilat pitävät Pojun ja Typyn:) !

Aijuujoo, ja tällä hitaalla koneella en edes yritä osakuvan tekoa:O 

Osassa siis 51 kuvaa:)

Koulusta tultuaan Rami juoksi huoneeseensa, jossa Poju istui hänen pöydällään. Tottakai Rami ähkäisi tyttömäisesti ja turhautuneena, ja nosti kissan syliinsä. 

No, tottakai Pojun takatassuissa oli kissanhiekkaa, sillä oli käynyt juuri laatikollaan, joten Rami päätyi pyyhkimään hihaansa ällöstyksissään.

Toisessa huoneessa Hellä puhutteli Ansaa, samalla kun tyttö teki läksyjä. 

- Ansa! Kuinka saatoit vetää sitä tyttöä turpaan ensimmäisenä koulupäivänä? Hellä huusi. 

- No se lähenteli mun poikays... krhm, siis... Anttia, EEIIIH, kun...

- POIKAYSTÄVÄÄÄ!?!??!?! ANSA JAANTILA! Olet vasta 7-vuotias! 

- Niin, mut, ei me tehty mitään Tommin kanssa!

- Tommin? Sanoit äsken Antti?!

- Niin, en mä tehny mitään Antinkaan kanssa, se vaan..

- Ansa! Onko sinulla KAKSI poikaystävää?!

- Itseasiassa viisi, ja kuudes hymyili mulle lisäks, se taitaa olla ihastunut. Kaiken lisäks, Tommi lupas ostaa mulle sateenkaariponin!

Toiseessa huoneessa Rami puhutteli Pojua. 

- Poju-poju! Sun on muistettava pyyhkiä tassus, ennen ku hyökkäät mun valtakuntaan!

- Miaaaaaaaaaaaaaaaaaau! 

- No joojoo, saat anteeks. Pusu?

SMOOOOCH!

- Hienoa, pojuseni, älä sitten kerro kellekkään, että mä tällä tavalla hempeilen. Mä oon aika kova jätkä, nimittäin.

Taas toisessa huoneessa...

- Äiti, on tarpeeks kiduttavaa, että mun pitää tehdä jotain läksyjä, en mä tarvitse mitään kotiarestia, tai rankaisua. Kylläkai säki vetäisit sitä ämmää turpaan, joka soittelee koko ajan iskän perään ja muutenki, eiks niillä oo joku menneisyyski?

- No selvä homma. Et saa arestia, mutta sun on erottava neljästä poikaystävästäsi. Se olkoon rangaistus, kai..

- No kenestä muka!? Yks lupas ostaa mulle sen ison pupunallenkin!

- PUPUNALLEN? romanttista, mutta ei. Yksi jätkä kerrallaan, tyttöseni.

- Joojoo, mut mä tein nyt nää läksyt, joten... heippa, voit painuu mun huoneesta, mutsi!

- Mutsi?!

- öh... mee vaan jo ! 

- Ensin halataan! Hellä kiljaisi kirkkaasti, ja äiti ja tytär halasivat. 

- Muuten... eikös iskä tuu kohta töistä? 

- Noniin, kolli. Mä toivon, että meidän perhe vois pitää just sut, koska noh, mihin me tyttöjä tarvitaan?

Rami selitti pikkuiselle kissapojalle suunnilleen elämäntarinansa, sillä itseppä Poju oli toisen huoneeseen eksynyt!

Kasperi tuli töistä! RAHAA!

Nopeasti Ansa oli juossut alakertaan, alakerrasta pihalle ja juoksi halaamaan isäänsä.

Aaaaw♥

- Iskä! Eikai rehtori soittanu sullekki? Oonko mä pahassa pulassa? Me nimittäin jo sovittiin tää homma äipän kanssa, ja tota, se lupas, ettei mulle tullu rangaistusta...

- EI RANGAISTUSTA? hetkinen, outoa, Hellä aina rankaisee...! HETKINEN! 

- o'ou...

- Oliko se rehtorisi... krhmm,, luulin, että se oli yks Nerissa Hella... köh... Jatketaan!

- Nerissa? Antaa olla, kuitenkin. 

- Öö, no hienoa tyttöseni. Mistä sinua muka pitäisi rankaista?

- Vedin turpaan yhtä ämmää!

- Hahhhaahhhaa! Hetkinen... Vedit ? MITÄ SINÄ VEDIT! Ämmää? Ai, nykyajan slangi, eli vedit, eli söit, turpaan, eli suuhun, ämmää, eli M&M's, eli söit karkkeja? AINIIN! Koulun kirkkaat lait, ettei sais karkkia syödä. Voi sinua, rakas tyttäreni, elämä on rankkaa.

- Öm, niin, niinhän se meni.... Iskä, oot opetellu aattelemaan järkevästi, köh, köh! Ansa valehteli sujuvasti.

- Nyt ei arska enää paistele, painutaan sisälle, Kasperi runoili ja oli olevinaan kovinkin viisas.

Kasperi ja Ansa menivät sisälle, mutta Ansa säntäsi suoraan kaapista hakemiensa vaatteiden kanssa vessaan. Hän laittoi huulikiiltoa huuliinsa ja puki mekon yllensä. 

- Tälleen mä pukeudun huomenna, ni pojat näkee, että oon kaunis!

Hellä oli mennyt syömään muroja, sillä raskaus teki nälkäiseksi. 

You don't say

Kello alkoi olla jo niin paljon, että tämä pieni poika nukahti.

No, onnellista tässä onkin, että Poju pääsi pakoon. 

- Ne murot taisivat olla vanhentuneita! Hellä puheli itsekseen, eikä huomannutkaan Kasperia takanaan. Hellä ei koko iltana itseasiassa huomannut miestään. Hän nimittäin painui suoraan nukkumaan. 

Ansa valvoi todella myöhään, sillä luki jotain tyttömäistä Poikien isku-kirjaa. 

Hellä heräsi tasan kuudelta aamulla, eli ensimmäisenä. Hän nousi heti tekemään päivän tärkeitä töitä, sillä kuka muu ne hoitaisi, kun Kasperi ja lapset menisivät töihin ja kouluun parin tunnin päästä?

Kun Rami heräsi, ensimmäisenä hän meni juomaan vettä. Hän oli kai nähnyt unta, että oli ollut aavikolla juoksentelemassa Pojun kanssa..

Samalla, kun Hellä oli hinkkaamassa vessanpönttöä vessaharjalla, Kasperi ystävällisesti valmisti paahdettuja leivonnaisia koko perheelle aamupalaksi. Samalla Rami oli menossa pukemaan vaatteet päälleen, no hei, eikai se poika pyjamassa kouluun ollut menossa?

Taas aamupalan syöminen aloitettiin ilman Hellää. Eihän se ole reilua! Mutta kuka nyt haluaisi syödä sellaisen naisen kanssa, joka oli juuri koskenut vessanpönttöön ja oli ihan kiukkuinen ja hikinen ja... ei nyt haukuta liikaa Hellää, hänhän on kaunis ja hellä simnainen. 

Nojoo, kyllähän se Hellä pian eksyi ruokapöytään, jossa ei tälläkertaa puhuttu mitään, vaan ihmeteltiin, milloin lapsi syntyy tuosta suuresta mahasta (jota ei tuo yöpuku näytä).

Kello oli tasan kahdeksan, kun lapset hiljaa puhumatta hiippailivat koulubussiin. Tälläkertaa Ansa hidasteli.

Ansa jopa päästi hieman oudon isoveljensä ennen häntä bussiin. Hän taisi kyllä olla niin väsynyt, ettei oikeastaan edes välittänyt. 

Lopulta itse Ansakin löntysti bussiin hitaasti. 

- ANSA! monet jo hihkuivat, koska olihan hän jo ensimmäisenä päivänä niin suosittu, niin miksei tokanakin?

Toisaalta, ne jotka eivät tunteneet Ansaa nimeltä, luulivat, että tämä oli jokin typerä videopeli ja oli ansa tulla edes koko koulubussiin, sillä sehän oli ansa. Siitä tuli jännä riita, jota selviteltiin koko koulumatkan. Harmi, ettei kuski muistanut hankkia poppareita mukaan!

- Rakas, minusta tuntuu, että hän syntyy tänään... Hellä sanoi hellästi kuiskaten. 

- Pizza? JES! Eli tästedes meidän ei tarvitse tilata ja maksaa kalliita pizzoja?!

- Öh, kultaseni. Voit nimittää lapsen pizzaksi, mutta ilmaista roskaruokaa emme silti saa.

- Äh, no voihan persikka!

Kohta, mitään sanomatta Kasperi painuikin pettyneenä töihin ja Hellä jäi syömään lasten jämät. Mitä, eikai ruokaa nyt hukkaan heitetä!

Ruokatauon jälkeen päivän työt oli jatkettava loppuun. Hellä siivosi koko talon lattiasta kattoon, ja maksoi vielä laskutkin. Supernainen!

Lopulta oli aikaa halailla Aliisaakin, joka oli jäänyt viimeaikana hyvin vähälle huomiolle. 

Lapset tulivat koulusta kotiin, ja nyt kummallakin oli kymppi todistuksissa. (?) 

...tuo kissanhiekka-bugi... 

Olohuoneessa tehtiin heti kiltisti läksyt, vaikkei esimerkiksi Ansaa olisi kiinnostanut. Siksi hän vilkuilikin kissoja, olihan se kuitenkin läksyjä kiintoisampaa.

- Ansa! Etkö sä aio tehä läksyjä?!

- No siis pakkohan ne on tehä, ku ei mulla oo aikaa läksypajaan tai jälki-istuntoon, toisaalta, ihansama mulle. 

Kohta Rami nousi paikaltaan ja meni siskonsa viereen katsomaan, että tämä varmasti tekee läksynsä kiltisti.

- Noniin, Ansa, noi ekaluokan jutut on iha lällyjä. Voin kyllä silti opettaaa, JOS on pakko... 

- Äh, emmä mitää opettamista tartte, näähä on vaan aakkosia.

- Osaatko sä muka jo nyt aakkoset ulkoo?

- No siis... kuka ei niinku osais?

- Mä opin ite asiassa vasta vähän aikaa sitten, Rami paljasti nolona.

- Sä ootki niin tyhmä, Ansa sanoi ilkeästi.

- Kato vaikka, sain jopa läksyt tehtyä ennen sua !

- Anna mun olla! Rami karjaisi loukkaantuneena.

Draamaa.

Yläkerrassa...

- ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! KASPERIIIIIIIIIIIII EIKUN.. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Hellä kiljui niin kovaa, että aika varmasti se kuului kauas Veronalaan saakka. 

Nopeajalkainen Ansa syöksyi paikalle. 

- Äiti! Mä kuulin sun huudot tonne alas asti, ootko sä kunnossa? Mitä tapahtuu? Miks lattialla on vettä? Koskeeks sulla mahaan? Tarviiksä särkylääkettä?! Ansa kyseli hädissään. Hänelle tilanne oli uusi, eikä hän tiennyt, mitä tehdä.

- Lapset.... teille tuli pikku...

- LAPSI! Ansa huusi keskeyttäen äitinsä puheen. 

Ramilla näytti olevan jokin vialla. 

- Äiti, tarkoittaahan, että sä vaihat Ansan tohon pikkupalloon? Joohan?! Rami vonkui hyppien tasajalkaa. 

- Lapsi! Meillä on lapsi! Pikkuinen pallero! Pikkusim! Ansa kiljahteli vielä järkyttyneenä.

****

Tälläkertaa väsynyt Ansa ei edes jaksanut juosta takaisin alas, vaikka Kasperin työt oli taas loppuneet. Oli siis Ramin vuoro juosta.

- Ranskis!

- Iskä, meillä on lapsi!

- MEILLÄ?! eikös se Hellä ollutkaan se raskaana oleva, noh, mikäs siinä, ONNEA SULLE JÄBÄ! 

- Eeieieiei, kun äiskä synnytti taas! Mut Ansa ei kadonnu bittiavaruuteen, vaan nyt on olemassa kaks minäkloonia, mut en kyllä tiiä, onko se tyttö vai poika... Rami selitteli hädissään.

- PIZZA?! NYTKÖ SE TULI!

Niin, Pizza tuli. Hellä vei sen keskeneräiseen yläyläkertaan, jossa oli vain yksi sisustettu huone, joka olisi tästä lähtien Pizzan ikioma huone. 

Ja huone siis näyttää tältä. 

 

Ja siihen lopettelemme. 

 

MUHAHAHHA! Kerrankin osasin rakentaa osan, jossa on koukku! Ette tiedä vauvasta nimeä, ettekä sukupuolta;) No, sehän tottakai selviää ysiosassa.

Osan huumori oli hieman kuivaa, sillä oli melko paljon ns. draamaa. Mutta, kysymyksiin:

1. Mitä pidät "Pizzan" huoneesta? 

2. Pitäisikö tämän legacyn kääntyä vielä tarinamaisemmaksi?

3. Mitä pidit osasta yleisesti?

4. Lopuksi, selittäkäää IHAN MITÄ VAIN, sillä rakastan tietää juttuja lukijoistani, vaikken aina niin paljon ehtisikään stalkata heidän blogejaan yms. Joten, kertokaa ihan mitä vain lystää, vaikka päivästänne, kuinka se meni? :D Niitä ei ole TODELLAKAAN tylsä lukea, oikeastaan aika mielenkiintoista!

 

kiitos, ja ensiosassa tavataan... taisiis.... ymmärsitte pointin, kommentoikaahan!